Rakennetun ympäristön digitalisaatio avaa aivan uuden mahdollisuuksien maailman teknologian, datan ja koneoppimisen ratkaisujen hyödyntämiseen. On käymässä yleisesti tunnetuksi, että piilotetut timantit odottavat löytämistään. Kilpailu on jo alkanut.
Nopeasti digitalisoituva rakennettu ympäristö avaa mahdollisuuden tarkastella kokonaisuutta uudella tavalla; kiinteistön toimintaa ohjaavien järjestelmien keräämää dataa hyödyntäen. COVID-19 on avannut monen silmät sille tiedolle, jota kiinteistöjen järjestelmät ovat pitkään keränneet ja joka tänä päivänä voidaan muuntaa kiinteistössä tapahtuvaa toimintaa ohjaavaksi mahdollisuudeksi ja strategian piilotetuiksi timanteiksi. Näitä timantteja pienet ja kasvavat teknologiayritykset hyödyntävät kasvunsa kiihdyttäjinä ja luovat samalla isoille joustavaa verkostoa helpottaen vastuullisten valintojen tekoa. En voi liikaa painottaa kiinteistöjen järjestelmien roolia liiketoiminnalle, sillä keskeisimmät kiinteistön järjestelmät mahdollistavat lopulta koko liiketoiminnan - oli kyse sitten pankeista, hakukoneista, ruokatuotannosta, paperiteollisuudesta, ilmailusta tai vaikkapa teknologiateollisuudesta.
Kuten voit vain kuvitella, mahdollisuudet kiinteistöjärjestelmien tiedonkäytölle ovat rajattomat. Palveluntarjoajat kehittävät integroituja alustoja ja ratkaisuja, joita voi käyttää yhden ainoan käyttöliittymän kautta. Se on hyvä alku, ja varmasti löytyy jopa vaatimuksena joillekin projekteille. Yksi käyttöliittymä kymmeniksi vuosiksi voi kuitenkin olla utopistinen ajatus (huomaa kiinteistön järjestelmäympäristön hyvin vaihtelevan pituiset elinkaaret), mutta toki jollekin ajatus vahvasta “vendor lockista” on se paras malli rakentaa yhteistä kumppanuutta. Samaan aikaan kuitenkin toinen kiinteistöihin investoiva taho vaatii joustavuutta, modulaadisuutta, kustannustehokkuutta, kohtuullista palvelutasoa ja mikä tärkeintä, tuotteita, jotka sopivat organisaation strategiaan ja omiin tavoitteisiin. Tässä vaiheessa pienten voima kasvaa suureksi. Ja tässä vaiheessa kannattaa keskittyä apeihin (API = tuotteistettu ohjelmointirajapinta), dataan sekä datan hyödyntäjiin; sovelluskehittäjiin, todellisiin APIen loppukäyttäjiin.
Yhden kiinnostavan lähestymistavan luovat yritysverkostot, jotka tarjoavat toisiaan täydentäviä ratkaisuja. Nämä ovat yhteensopivia ja helposti integroitavia kokonaisuuksia. Tavoitteena on rakentaa asiakkaan tarpeen kattava, mutta ei liikaa palveluita sisältävä kokonaisratkaisu (muista aina pyytää demo!). Tämä vaikuttaa kiinnostavalta investorin näkökulmasta, mutta pistää miettimään, että jos verkosto myy vaikkapa useita turvallisuusjärjestelmiä, niin mikä estää myyjää myymästä omaansa - sitä, jota ei kuitenkaan sovittu ja liitetty osaksi verkoston pyörittämää ekosysteemiä. Ja kuka tässä mallissa on myyjä ja kuka asiakas? Millä nimellä ekosysteemi esiintyy markkinalla? Onko kaikilla riittävä osaaminen, jotta voi myydä kokonaisuuteen kuuluvia ratkaisuja ja palveluita? Mistä asiakas löytää oikean oven, jos useita brändejä on niputettu saman sateenvarjon alle? Tilaajan valintaa helpottaakseen tällainen verkosto voi tarvita yhteisen nimen, toiminnasta vastaavan organisaation ja strategian välttääkseen hämmennystä asiakasrajapinnassa.
Toinen lähestymistapa voi olla hyvin dokumentoidut APIt ja standardit tiedon mallinnustavat, jotta tiedon harmonisointi, analysointi ja edelleen hyödyntäminen on mahdollisimman ketterää, kustannustehokasta ja joustavaa eri käyttötapauksissa. Voin kuvitella, että tämä voi kuulostaa epärealistiselta ympäristössä, joka on digitalisoitunut huomaamatta ja kasvanut ehkä suuremmaksi kuin itse IT ja jonka globaalit tietomallinnuksen standardit ovat vielä kehitysvaiheessa. Mutta jotta voimme tehdä mahdottomasta mahdollista ja ottaa askeleita kohti vastuullisempaa tulevaisuutta, tarvitsemme holistista lähestymistapaa, yhteistyötä läpi siilojen, ymmärrystä eri kypsyystasoilla olevista toiminnoista, rohkeita ja vaikutusvaltaisia persoonia sekä avointa keskustelua oppiaksemme niistä sudenkuopista, jotka IT:lle ovat hyvinkin tuttuja.
Suunnannäyttäjänä oleminen kiinteistöjärjestelmien viidakossa vaatii tavoitteisiinsa intohimolla suhtautuvia muutosjohtajia silottamaan tietä kaikille, joiden liiketoiminta tai arki on riippuvainen luotettavasta rakennetusta ympäristöstä. Muutos vaatii kyvykkyyttä, intoa ja rohkeutta tehdä siilot läpileikkaavia päätöksiä. Kiinteistön järjestelmäympäristön riippuvuudet voivat olla kompleksisia, vahvoja ja jopa liiketoiminnalle kriittisiä. Sen vuoksi näkyvä ja ymmärrettävä järjestelmäympäristö on parempi kuin piilotettu ja salainen ja sen vuoksi on oltava kyky hallita riskejä ja priorisoida niitä toimenpiteitä, jotka luovat turvallisuutta elinympäristöömme ja rakentavat sujuvaa yhteistyötä. Tarvitsemme avointa keskustelua riippumatta organisaatioiden koosta tai tehtävistä eri toimialoilla. Onneksi jo nyt toteutetut hienostuneet ratkaisut ja rohkeat muutosdraiverit tekevät muutoksen näkyväksi.